26. elokuuta 2004
Benropessa ihmetellään Heli Koivulan hölmöä ulosantia eilisessä haastattelussa. Sattumalta korviin on kantautunut useampikin urheilijahaastattelu, jossa ei tunnu olevan päätä eikä häntää, mutta se ei johdu vain siitä, että urheileva kansanosa puhusi jotenkin omiaan. Ei, nykyisin ei voi oikein puhua edes haastatteluista sellaisina kuin minä ne ymmärrän, sillä trendi tuntuu olevan se, että toimittaja esittää teesin, jota urheilijan sitten sopii kommentoida parhaaksi katsomallaan tavalla. Eikä tämä rajoitu pelkästään urheiluun, vaan ihan samaa dialogia käydään muillakin saroilla. Mitä tapahtui kysymiselle ja vastaamiselle?
Ehkä siksi on ollut mukavaa kuunnella Mappela Lehtosen haastatteluita Nelosella uusintana pyörivässä World Cup -tähdet -sarjassa: Lehtonen ei ole oikea toimittaja, eikä niin ollen ole sisäistänyt "oikeaoppisia" haastattelutapoja. Siellä kysymykset loppuvat kysymysmerkkiin ja niitä seuraa vastaus - joskus fiksu, useimmiten vähän hölmömpi. Esimerkiksi Teppo Nummisen haastattelu sai minut melkein tipahtamaan sohvalta silkasta naurusta. Ja millä taidolla Numminen pyöritti hulahulavannetta! Mutta se on jo ihan toinen juttu...
JP kirjoitti 27. elokuuta 2004 klo 11.00
Totta puhut! Mutta ehkä haastattelun tarkoitus on täyttää ohjelma-aikaa, sillä oletetaan kai kaikkien tietävän henkilöt
Lätkänpelaajan jälkikasvuna tiedän hiukan mistä puhun.... Hulavanne-Nuutinen oli kyllä kauden _parhaita_ otoksia :)
Kommentointi on suljettu
Luet Matkalla-blogin juttua "Kommentointia", joka on kirjoitettu 26. elokuuta 2004 aiheesta Havaintoja.
Edellinen juttu: Uudistuksia
Seuraava juttu: Kivistystä
© 2006 Matkalla.org - RSS - Atom - Powered by Movable Type