Matkalla

Sorvin ääressä

29. maaliskuuta 2005

Pitkien pyhien jälkeinen paluu arkeen tuntuu koetelleen tänään yhtä jos toistakin bloggaajaa - ja kollegaa. En ole poikkeus. Kesäloma olisi puolestani voinut alkaa vaikka samantien, kuka sinne heinäkuulle jaksaa odottaa?

Työpaikalla jatkuu kuitenkin sama pörinä, olipa arki tahi aatto. Koska pehmeää laskua ei tunneta, pitää vain yrittää piiskata itsensä teräkuntoon kahvia säästelemättä. Sopiva määrä kiirettä on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin kattoon syljeksiminen, Busy as Bees -artikkeli kertoo: "Working in an organization where there is little pressure to perform can be extremely boring and lead to laziness and, worse, apathy about customers or the business. Nobody wins. The company can experience a loss of customer satisfaction, as the apathy of their workers comes through in interactions. The employee or manager not being pushed also feels a lack of challenge, and can end up looking for other avenues of interest during working hours, until a new job ultimately is secured. [...] The reality is that the busier people are, the more they get done and the better they feel about the work they are doing."

Allekirjoitan täysin.

Työelämässä pysytelläkseni: uudessa Tietoyhteys-lehdessä (pdf) on kerrassaan mainio kolumni sosiaalisesta pääomasta ja työpaikan arjesta (ks. s. 19). Siinä mikkeliläinen kirjailija Osmo Pekonen ruotii työpaikkojen ilmapiiriä ja erilaisia ihmistyyppejä etenkin IT-alaa silmälläpitäen. On introvertteja ja ekstrovertteja, joukossa joku joutilaskin, jota Pekonen kutsuu Jorma Joutomieheksi. Erilaisten ihmistyyppien kohdatessa vaikkapa kehistyspäivillä saattaa Jormalla olla käsissään ratkaisun avaimet: "Sosiologian näkökulmasta Jorma on korvaamattoman tärkeä gatekeeper. Suomennokseksi ehdottaisin savonkielistä sanaa huastelija." Heh.