Matkalla

Näyttö käytössä

13. helmikuuta 2006

Käytettävyys ja ergonomia ne yhteen soppii, on tämän kirjoituksen pääpointti: Vendors need lessons in usability - mutta kuten arvata saattaa, tätä pariskuntaa harvemmin näkee. Kirjoittajan hampaissa ovat toimistolaitteet, tarkemmin sanottuna tietokoneiden monitorit, joiden käytettävyydessä on todellakin toivomisen varaa. "Convoluted menu systems and impossible-to-read or awkwardly-positioned control buttons may technically not be illegal [...], but they have driven many employees to distraction – surely something that's not in the spirit of the regulations. [...] Those models out there that can be adjusted for height usually only allow a very limited adjustment of a few inches. I haven't seen many that will allow the screen to drop to desk level – a shortcoming that doesn't endear them to people who, for example, wear varifocal spectacles where the close-focus reading area is usually in the bottom third of the lenses."

Kun siis otetaan nykytoimistostandardien mukaisesti kaukana (lue: huitsinnevadassa, jonne ei käsivarsi kurottamatta ylety) sijaitseva näyttö, outoon paikkaan sijoitetut säätönapit, lyhyen ihmisen lyhyet raajat ja asetusten hyvin tulkinnanvarainen käyttöliittymä, ollaan jo tilanteessa, jossa otsalle kihoaa tuskanhiki. Vaan jos et säädä, alkaa silmissä vilistä ja päässä jyskyttää.

Näytön säätöjen kanssa olen tapellut eniten heti itse tietokoneen asetusten jälkeen, mutta eivätpä kauaksi jää myöskään printterit ja faxit. Niissä esimerkiksi virheilmoitukset ovat aivan omaa luokkaansa, ja virheprosentti melkoinen. Karkeasti arvioiden 30 prosenttia kopiointikerroista päätyy jonkinlaiseen umpikujaan, enkä vieläkään osaa lähettää faksia kysymättä ensi neuvoa. "Nolla eteen?" on se yleisin. Helppokäyttöinen laite luonnollisesti on niin intuitiivinen, ettei käyttäjän tarvitse arvailla mitä toimenpiteitä se odottaa.

Ergonomiselta unelmalta sen sijaan vaikuttaa jo kauan haaveilemani Snowcrash Netsurfer, jonka puutteen kuvittelen olevan ainoa este suuren kirjailijan uralleni. Ihmisellä on hyvä olla haaveita. Tässä tapauksessa 2500 euroa ylimääräistä taskunpohjalla tuolin kustannuksiin (ja pari neliötä lisää lattiapinta-alaa) ei tekisi pahaa sekään.

(Kuva: Snowcrash)

Käytettävyys

Kommentit

Kommentointi on suljettu