27. helmikuuta 2006
Tänään sain lempeän muistutuksen insinöörien keskellä vietetystä menneisyydestäni - ja paino sanalla lempeä, sillä mieleenjäävimmät muistot ovat syntyneet siitä, kun kaappihumanisti ja insinööri ovat löytäneet yhteisen (työ)sävelen. Siinä riivinraudan silmäkulma kyyneltyy ja sydän sulaa, ainakin salaa, kun tekniikan mies ryhtyy käyttäjän asialle. Ja kuinka voisin unohtaa insinööriporukalta muinoin lahjaksi saamani akkuporakoneen? Silkkaa asiaa!
Tai ehkä insinööreistäkin on tulossa pehmoja, ihan vähäsen vain? Nyt jos koska olisi oikea aika, ainakin jos It's design, not technology -artikkelia on uskominen. "It appears as though the cold, soulless world of submicron silicon geometrics and robotic place and route iterations are giving way to a warmer, fuzzier engineering realm in which designing for the human experience is trumping the engineering ego trip. [...] As technology, culture and media converge, designers of all stripes, including electronic engineers, are being compelled to take a 'cross-disciplinary' approach to product design."
Käyttäjistä oppii - ja insinööreistä.
Luet Matkalla-blogin juttua "Pehmeämpää tekniikkaa", joka on kirjoitettu 27. helmikuuta 2006 aiheesta Käytettävyys.
Edellinen juttu: Käytettävyysasiantuntijan päiväuni
Seuraava juttu: Hanki saavutettavampaa luettavaa
© 2006 Matkalla.org - RSS - Atom - Powered by Movable Type