Matkalla

Koristukset

1. maaliskuuta 2006

Z haastoi meemiin: Onko sinulla outoja koristeita tai roinaa, jotka ovat aikojen saatossa lojumaan jäätyään muuttuneet koristeiksi. Kerro niistä koko Blogistanialle! Jos esineeseen liittyy tarina, kerro sekin. Foto ois kiva, mutta ei pakollinen. Rääkkää kanssablogaajiasi, ja pane vahinko eteenpäin haastamalla muita.

Juttuhan on siis niin, että meikäläisen kortteerissa mikään ei ole roinaa, saati että tavaraa olisi jäänyt vahingossa lojumaan - ehei, kämppäni on viimeistä piirtoa myöten harkittu kokonaisuus. (Tosikoille selvennykseksi, että edellinen lause oli ironiaa.) Kaikki roinaksi luokiteltava on kannettu kellariin, kirpparille tai roskiin, se on neliöidenkin sanelema pakko.

Paitsi että työpöydälläni on yhä edelleen vaaleanpunainen pörisevä porsas, josta on tullut stressinlievittäjä vailla vertaa. Muinoiselta poikaystävältä lahjaksi saatu vedettävä lelu lämmittää mieltä ja hurisee lempeästi kädessä.

Ja heti porsaan lähimaastossa sijaitsee kesämökiltä talteen noukittu 50-lukulainen metallinen kahvipurkki, jossa on muinoin ollut RENGAS-kahvia. Nyttemmin se on kaikenlaisen pikkusälän hautausmaa.

Näiden kahden kokonaisuudesta poikkeavan esineen ohella asunnostani löytyy sieltä täältä pääasiassa kolmeen kategoriaan kuuluvaa koriste-esineistöä: kissoja (postikortteja, patsaita, kelloja, tauluja, julisteita), neuvostokamaa (kyllä, myös se Leninin pää) ja uskonnollisia maamerkkejä (ikoneita, ristejä, krusifiksejä, vedettävä nunna). Smurffikokoelma on menneisyyttä, samoin pitkä rivi posliinikissoja, jotka kyllä ovat yhä tallessa... jossain. Tosiasia on kuitenkin se, että kirjat ja levyt ovat vallanneet niin tehokkaasti suuren osan pinta-alasta, ettei koriste-esineitä juuri edes huomaa. Mikä on hyvä juttu.

Ja koska vahinko on laitettava kiertämään, niin outoja koristeitaan voisivat listata vaikkapa Mila, Jani, Mea ja edsel.

Meemit ja testit

Kommentit

Kommentointi on suljettu