Mikroaaltoja naistenpäivänä
8. maaliskuuta 2006
Muistan sellaisia naistenpäiviä, jolloin naisille on jaettu ruusuja, halauksia ja onnentoivotuksia, jopa kahvitkin keitetty. Ne ovat jääneet mieleen. Tänä vuonna juhliminen onkin sitten tapahtunut pääasiassa (naisten) blogeissa - lukuunottamatta kahta elämäni Mikoista, jotka kyllä muistivat odottamatta ja virtuaalisesti, mistä heille kaunis kiitos.
Puhutaan siis mikroaaltouuneista, nekin kun koskettavat monien naisten elämää joka päivä. Myös monet mikrot voisi palauttaa käyttökelvottomina, mutta niinpä vain niidenkin kanssa sinnitellään. Työpaikalleni tuli taannoin uusi mikroaaltouni, jota ihmetellessä olen varmasti viettänyt paljon enemmän aikaa kuin sen 20 minuuttia, jonka keskivertokäyttäjä raapii päätään ennen luovuttamista. Kuinka lähtisit käyttämään tätä?
Entä tätä?
Alempi kuva on otettu omasta mikrostani, joka on jo iäkäs, mutta käytettävyydeltään ylivertainen liki kaikkiin kohtaamiini mikroihin nähden. Alemmasta hanikasta kiertämällä valitaan haluttu teho, ylemmästä aika. Siinä se. Sitten uuni onkin jo käynnissä, ja se ilmoittaa ajan päättymisestä kirkkaalla kilahduksella.
Ylempi sen sijaan edellyttää useamman napin painamista, arvausleikkejä ja ihmettelyä, etenkin jos edellinen asiakas on jättänyt osan säätämästään ajasta käyttämättä. Silloin kun uuni ei ole käytössä, on numeroruutu täysin yhdentekevä: kenellekään ei ole selvinnyt näyttääkö se kellonaikaa ja jos, niin minkä maanosan. Mikron luonteeseen sopii mainiosti se, että ajan umpeen kulumisesta se ilmoittaa hermoja riipivällä piipityksellä, joka ei keskeydy edes oven aukikiskaisuun.
En ole tainnut koskaan tavata kahta samanlaista mikroaaltouunia, ja niiden käyttölogiikatkin ovat todentotta varsin moninaiset. Jokainen uuni vaatii aikaa opetteluun, vaikka aika jos mikä on mikronkäyttäjälle yleensä juuri se tekijä, miksi koko laitetta käytetään: sen pitäisi olla nopeaa. Siksi tähän kirjoitukseen on helppo yhtyä: Manifesto Against the Madness of Microwaves: Standardization Now!
Kommentit
Harri Paavola kirjoitti 8. maaliskuuta 2006 klo 19.26
Jopa insinööriopiskelijat paheksuvat digitaalimikroja! Se on jo jotain. Ollaan monta kertaa opiskelijajärjestön toimistolla mietitty kuinka nörtti sen digitaalimikron keksijän on pitänyt olla. Ruokaa se ei ole nimittäin tehnyt koskaan, ei edes mikrolla.
rns kirjoitti 9. maaliskuuta 2006 klo 13.19
Meillä on kotona sama mikro kuin sinulla - ja juuri tuosta käytettävyyssyystä. Fantastinen laite! Aivan kuin olisin nähnyt tuon ylemmänkin vempeleen jossain :-)
Marjut kirjoitti 9. maaliskuuta 2006 klo 19.20
Riitta: UPO rulettaa! :-)
Stello kirjoitti 13. maaliskuuta 2006 klo 1.08
Me oltiin vuodesta '99 viime jouluun ilman mikroa, mutta ostettiin sitten taas sellainen. Siinä on vaikka minkälaisia vaihtoehtoja, mutta kukaan ei ole jaksanut paneutua niiden opetteluun, vaan käytämme vain ja ainoastaan minuutin pikanäppäintä - onneksi mikrossamme on sellainen! Alle minuutin kuumennuksissa on vain valvottava vieressä, ja pidemmissä jutuissa ei kun painamaan nappia uudelleen, kun mikro kilahtaa..
Kommentointi on suljettu
Luet Matkalla-blogin juttua "Mikroaaltoja naistenpäivänä", joka on kirjoitettu 8. maaliskuuta 2006 aiheesta Käytettävyys.
Edellinen juttu: Palautetaan käyttökelvottomana
Seuraava juttu: Kantapään kautta
Viimeisimmät
© 2006 Matkalla.org - RSS - Atom - Powered by Movable Type