7. kesäkuuta 2006
Löytyykö onni verkosta, BBC:n uutisessa kysellään:
"Scientists know human contact is critical to happiness, but technology can push it out of our lives. [...] However, all is not lost. Research in the UK has shown that people who log on to the internet tend to have more friends than those who do not. [...] The huge growth in e-mail, blogs, message boards and messenger services has created a host of new social networks which defy geography."
Eilisen perusteella olisin valmis väittämään, että verkosta löytyy onnea paljonkin. En tosin ole onnistunut vielä keksimään sopivaa ja ymmärrettävää termiä ihmiselle, jonka tunnen tai johon olen tutustunut verkon kautta: verkkotuttu? Blogituttu? Olemme vain verkkotuttuja?
pni kirjoitti 7. kesäkuuta 2006 klo 17.27
Työtuttu. Pihatuttu. Spåratuttu. Salituttu. Irkkituttu.
Hmm?
Tuttu. Hassu sana kun sitä toistaa toistamiseen.
Marjut kirjoitti 7. kesäkuuta 2006 klo 18.32
Niin on. Olen ehkä vanhanaikainen, mutta jotenkin verkossa tutuksi tulleesta ihmisestä kertominen asiaan vihkiytymättömille tuntuu aina vain siltä, kuin olisi käyttänyt jotain deittipalvelua (olkoonkin, että esimerkiksi blogit taitavat joillekin sellaisesta käydä!). Mlloinkahan siitä tulee yhtä luontevaa kuin, no, vaikka töissä tutustumisesta?
Sami O kirjoitti 7. kesäkuuta 2006 klo 21.00
"tuttu, kaveri, ystävä, rakas .... tapasimme verkossa, verkoilla, pilkillä, pulkkamäessä", .... aivan sama missä tavattu. "ajat ne muuttuu eskoseni" olisi vastaukseni ihmisille jotka vielä karsastelevat verkon roolia sosiaalisessa kanssakäymisessä ... miltä mahtoi tuntui 50-70 luvun nuorista kun he löysivät rakkautensa aikansa deittipalvelusta - syntisiltä lavatansseilta, kyllä heitä on mahtanut hävettää kertoa suvulle että "niin minä ja pirkko tapasimme lavalla...The Jormas veivasi ja se oli naisten haku ja pirkko tarrautui käteeni...."
Marjut kirjoitti 7. kesäkuuta 2006 klo 21.08
Karsastamista ja häpeää enemmän taidan kammoksua sitä, ettei verkon mahdollisuuksista tiedetä. :-) Ei mene kuin sekunti ja sitä huomaa yrittävänsä selittää jotain kömpelöä vaikka blogeista, ja kuuntelijan katse lasittuu kovaa vauhtia...
Sami O kirjoitti 7. kesäkuuta 2006 klo 21.22
silloin kannattaa demota! aina kun tapaan uusia ihmisiä, kerron mistä bloggamisessa on kyse ja näytän muutaman esimerkin (ja tietenkin sitten mainostan omaa blogiani:-)
Marjut kirjoitti 8. kesäkuuta 2006 klo 7.25
Sami, no voi ei. :-D
HTML-merkkausta ei sallita.
Luet Matkalla-blogin juttua "Kyberonni", joka on kirjoitettu 7. kesäkuuta 2006 aiheesta Verkonpainoja.
Edellinen juttu: Missä linkit?
Seuraava juttu: Kuinka sähköinen asiointi tekee elämästä helpompaa
© 2006 Matkalla.org - RSS - Atom - Powered by Movable Type