16. elokuuta 2006
Mac-käyttäjät ovat tunnetusti äänekästä ja päällekäyvää sakkia, jolla on suuri tarve tuputtaa uskontoaan myös niille, jotka eivät sitä halua kuulla. Näin minulle puuskahti taannoin iät ja ajat sitä toista vaihtoehtoa käyttänyt ihminen, jota firman atk-tuki oli ripittänyt koneen kaaduttua ilmeisesti liian monetta kertaa muutaman päivän sisällä. Käyttäjän vikahan se tietysti on, jos yleinen politiikka ei macceja salli, tai jos kone ylipäätään jumittaa.
Tarjosin teetä ja sympatiaa, koska samaa riemuvirttä on kuultu tälläkin puolella pönttöä. Käytettävyystyöläinen + PC tuntuu olevan sellainen yhtälö, jota ei oikeasti pitäisi olla olemassakaan. Välillä on ottanut pattiin ihan kunnolla ja tehnyt mieli työntää ne omenat sinne, missä päivä ei paista.
Mutta tiesittekös, että joskus väsytystaktiikka saattaa johdattaa oman oivalluksen lähteelle, joka on kaiken alkuunpaneva voima, ja joskus se voi olla hyvinkin pienestä kiinni. Luin tänä aamuna yhden artikkelin, kuulin synapsin päässäni löytäneen itselleen kaverin, ja huomasin pohdiskelevani varallisuustilannettani tietokonekauppojen kuvat silmissä. Edessä on pitkä matka, eikä nyt saa hoputtaa. Tukea tarjoaville vastaan sen sijaan kyllä ja kiitos.
Niko kirjoitti 16. elokuuta 2006 klo 8.14
Kaikki PC:stä mäkkiin vaihtaneet kaverini (joita on kiitettävän monta) ovat olleet todella tyytyväisiä, tai ainakin tyytyväisempiä kuin aiempaan koneeseensa.
Paitsi yksi. Maailmasta löytyy siis todiste, ettei mäkki ole aina paras vaihtoehto.
(amen)
Marjut kirjoitti 16. elokuuta 2006 klo 8.20
Tyytyväisyysprosentti on ollut samaa luokkaa omissa tutuissanikin (ja painostusprosentti myös). Katotaan kuinka tässä käy!
PA kirjoitti 16. elokuuta 2006 klo 11.26
"Mac-käyttäjät ovat tunnetusti äänekästä ja päällekäyvää sakkia, jolla on suuri tarve tuputtaa uskontoaan myös niille, jotka eivät sitä halua kuulla."
Mac-käyttäjissä on äänekäs kiihkoilijajoukkonsa, joka kiihkoilijajoukkojen tapaa on hyvin erottuva, mutta valtaosa mäkisteistä on hiljaa tyytyväisiä eikä yritä käännyttää ketään.
Artikkeli sinällään ei totea muuta kuin mitä me kiihkoilijat olemme yrittäneet toitottaa jo kauan. Jutussa linkattua John Gruberia muuten kannattaa lukea. Asiantuntevin ja puolueettominen Mac-kirjoittaja, jonka tiedän. [Enkä minä oikeasti ole kiihkoilija – enää]
Timo L. kirjoitti 16. elokuuta 2006 klo 12.06
Niko, eikös poikkeus vahvista säännön? :)
pni kirjoitti 16. elokuuta 2006 klo 21.32
Myötäistä tuulta matkallesi :)
Uninen kirjoitti 22. elokuuta 2006 klo 10.21
Mäkkiin pari vuotta sitten hurahtaneena käytettävyysintoilijana täytyy todeta, että vaikka matka Voiman valoisammalle puolelle on ollut pitkä, se on ollut myös erittäin antoisa. Perusasiat sisäistää hetkessä, mutta koko filosofiaan totuttelu ottaa kyllä oman aikansa.
Tukiasiat ovat puolestaan omasta mielestäni yksi omppumaailman hienoimmista piirteistä: apua on aina tarjolla ja useimmiten vielä ihmisiltä jotka _tietävät_ asioista.
Suosittelen alkutaipaleelle edellä mainitun Daring Fireballin lisäksi TUAW.comia (The Unofficial Apple Weblog), josta saa paitsi hyviä vinkkejä, ajoittain myös vähän kriittisempiäkin näkökulmia omppuaiheisiin. Ja sen jo tiedätkin, että suuri osa alan tyypeistä on enemmän tai vähemmän mäkistejä, joten tutuistakin blogeista löytyy varmasti uudenlaisia vivahteita kun niitä alkaa lukemaan sillä silmällä :)
Ja ettei menisi kokonaan kolmansien osapuolten niskoille, autan toki mielelläni myös itse jos vain osaan =)
Kommentointi on suljettu
Luet Matkalla-blogin juttua "Omena on pyöreä", joka on kirjoitettu 16. elokuuta 2006 aiheesta Käytettävyys.
Edellinen juttu: Postilaatikon kertomaa
Seuraava juttu: Paras päänalunen
© 2006 Matkalla.org - RSS - Atom - Powered by Movable Type