Pääsisältöön

Matkalla

Musiikinharrastajan vaihtoehto

14. lokakuuta 2006

Tuure AteneumissaVasta eilisiltana Ateneum-salissa istuessani tajusin kirkkaasti sen, kuinka suuri osa elävän musiikin kuuntelemisen nautinnosta valuu harakoille väistellessä ihmisiä täysien tuoppien kanssa, köhiessä tupakansavussa, yrittäessä pysytellä hereillä ja nähdä lavalle sekä ylipäätään yrittäessä selviytyä keikasta ehjin nahoin. Ja kuinka vähän siinä samalla pysty keskittymään itse musiikkiin, joka ainakin minulle on se suurin syy raahautua ihmisten ilmoille; tässä iässä kun en enää rakasta sitä survival-fiilistä, joka varmasti monelle on olennainen osa rokkikeikkoja. Mutta rockista voi nauttia muutenkin, m.o.t.

Siispä suuri kiitos Laura Sippolalle, joka on ottanut järjestääkseen koko joukon näitä oikeasti musiikkiin, ja siinä sivussa hiukan erilaiseen hauskanpitoon, keskittyneitä keikkoja Lauluntekijä-sarjassaan. "Mieleeni rakentui suhteellisen nopeasti kuva akustisen lauluntekijämusiikin konserttisarjasta, joka toisi yleisön eteen laulaja-laulunkirjoittajia riisuttuina, suoraan ytimestä," Laura kertoo sarjan syntyvaiheista. "Lauluntekijä säveltää ja sanoittaa musiikkinsa, soittaa ja laulaa sekä esittää kappaleen, tehden näin persoonansa osaksi musiikkikappaletta. Syksyn lauluntekijä-sarjassa estradilla ovat Laulut ja Tekijänsä."

Ja näin todella oli. Vaikka eilen pääosaa esitti Tuure Kilpeläinen, jonka suhteen olen tainnut heittää objektiivisuuteni romukoppaan jo ajat sitten, niin vähintään yhtä suuressa osassa oli kappaleita säestänyt illan emäntä. Väittäisin, ettei vastaavanlaista välitöntä, viehättävän pienimuotoista ja välillä kompastelevaakin tunnelmaa pystyisi luomaan ihan kuka tahansa niin, että joka iikka poistui konsertista leveä hymy huulillaan. Lisää tätä, ja paljon!

Musiikilliset

Kommentit

Laura kirjoitti 14. lokakuuta 2006 klo 12.15

Juuri tuon takia tämä työ on niin antoisaa, jos pystyy välittämään hitusenkaan tuota hymyä ihmisten mieliin. Kuinka iloista luettavaa tämä olikaan. Taisimme onnistua juuri olennaisessa. Eivätkä Tuuren steppaus- ja imitaattoritaidotkaan olleet pahitteeksi tunnelmaa kohottamaan.

Marjut kirjoitti 14. lokakuuta 2006 klo 12.19

No eivät! Olisi sitä Ismo Alanko -imitaatiota voinut enemmänkin kuunnella. :-) Vielä teille kaikille iso kiitos!

Kommentoi!

HTML-merkkausta ei sallita.

Luet Matkalla-blogin juttua "Musiikinharrastajan vaihtoehto", joka on kirjoitettu 14. lokakuuta 2006 aiheesta Musiikilliset.
Edellinen juttu: Syntipukki
Seuraava juttu: Henkilökohtainen DNA

© 2006 Matkalla.org - RSS - Atom - Powered by Movable Type