Matkalla

Naamat

13. joulukuuta 2006

Kun on tarpeeksi monta kertaa antanut käyntikorttinsa samalle ihmiselle, alkaa paitsi hävettää, myös ihmetyttää se, miksi jotkut kasvot eivät vain jää mieleen. Minulla on kyllä ilmiömäinen nimi- ja naamamuisti - harmi vain, että ne eivät aina yhdisty. Huomattavasti useammin muistan tavanneeni jonkun ihmisen, mutta en vain tiedä että missä, kuin että en muistaisi ollenkaan.

Hiljattain tehdyn tutkimuksen mukaan kasvot todellakin jäävät keskivertoasioita paremmin mieleen, muttei välttämättä kovin vaivattomasti: kasvoja pitäisi katsella kohtuullisen kauan, että muistijälki syntyy. Puolessa sekunnissa näin ei vielä tapahdu, mutta kun aikaa kasvatetaan neljään sekuntiin, muihin objekteihin verrattuna kasvot muistetaan paremmin.

"The researchers believe that our experience with faces explains this advantage. This theory is supported by the fact that the advantage was only obtained for faces encoded in the upright orientation, with which we are most familiar. Faces that were encoded upside-down showed no advantage over other objects."

Tutkimusuutisesta ei selviä se, minkälainen vaikutus ikääntymisellä tai vaikkapa tukan värin muuttumisella on muistikuvaan. Olen joutunut muutamankin kerran huvittavaan tilanteeseen tunnistettuani aikuisiällä ala-asteen auskultantteja, vaikka nimet ovat unohtuneet. 25 vuotta ensitapaamisen jälkeen on vain joskus vaikea hahmottaa, että vastapuolen mielikuva, jos sitä on, on seitsenvuotiaasta, ei päälle kolmikymppisestä.

Havaintoja

Kommentit

Kommentoi!

HTML-merkkausta ei sallita.