11. helmikuuta 2007
Finlaysonilla on parhaillaan menossa mittava Suuret lakanavaalit -kampanja, jonka yhteydessä voi testata omaan persoonaan sopivimman lakanakuosin, ellei sitä osaa annetuista vaihtoehdoista valita. Mutta toisin kuin voisi kuvitella, ei testikysymysten vaihtoehdoista voi kuitenkaan valita kuin yhden kohdan kustakin. Eikö siellä toteutuspuolella enää ymmärretä checkboxien ja radiobuttoneiden eroakaan?
Pehmennettäköön sen verran, että testin tulos oli kuin olikin juuri se, jota olisin muutenkin äänestänyt. Mutta huomaapa, että jos äänestät, niin ilman puhelinnumeron antamista on turha edes yrittää.
PA kirjoitti 11. helmikuuta 2007 klo 6.45
Minusta on hienoa ja jännää, että radiobuttonit ja checkboxit ovat sittenkin vakiintuneet noin voimakkaasti yli käyttöjärjestelmärajojen, vaikka kaikki urpot eivät niitä netissä tajuakaan noudattaa. Mitään järkevää syytä en keksi, miksi juuri ympyrän muotoinen objekti tarkoittaisi, että valintoja voi tehdä vain yhden.
Marjut kirjoitti 11. helmikuuta 2007 klo 6.52
Opitun voima! Kukahan ne alunperin keksi, tiedätkö sinä?
Lauri kirjoitti 11. helmikuuta 2007 klo 10.44
Lomakesuunnittelijat voisivat jossain vaiheessa oppia laittamaan myös selitystekstin klikattavaksi. Pieneen nappiin, oli se sitten pyöreä tai kulmikas, osuminen on huomattavasti työläämpää kuin suureen tekstiin.
Itselleni ei oikein mikään lakanakuosi ollut juuri se, näin sivuhuomautuksena.
Ilkka kirjoitti 11. helmikuuta 2007 klo 11.15
Checkboxin paperilomakeanalogia on minusta suhteellisen ilmeinen ja toimiva, mutta radio buttonin tausta ei kyllä nyt tule mieleen. Nimi viittaisi vanhoinin radiolaitteisiin, joissa yhden (usein pyöreän?) napin painaminen pohjaan yleensä nostaa edellisen painettuna olleen ylös. Ainakin taajuusaluevalinta on ollut monissa vanhoissa radioissa tällaisilla napeilla toteutettu.
Mitään varmaa tietoa ei ole, mutta veikkaisin 1970-luvun Xeroxin PARCia näihinkin syypääksi. Apple lienee ollut ensimmäinen peesaaja 1980-luvun alkupuolella.
pni kirjoitti 11. helmikuuta 2007 klo 13.22
Jossain Linuxissa radiobuttonit on (tai ovat ainakin olleet) salmiakkeja, kulmallaan seisovia nelikulmioita.
ramin kirjoitti 11. helmikuuta 2007 klo 17.57
Salmiakkeja ne olivat Motif:illa tehdyissä sovelluksissa ylipäätään kaikilla X-windows pohjaisilla alustoilla.
En kyllä muista aiheuttivatko ne silloin päänvaivaa, mutta radio/checkbutton ero on nykyään jo niin vahva, että ainakin itselleni siitä poikkeaminen aiheuttaa päänvaivaa.
PA kirjoitti 11. helmikuuta 2007 klo 23.13
Minua on lähinnä turhauttanut Motifin widgeteissä se, että niistä ei ihan suoraan tottumattomampi näe niiden tilaa: ovatko ne valittuja vai valitsemattomia.
[Milloinkohan widget-sanalle saataisiin suomalainen vastine?]
Marjut kirjoitti 12. helmikuuta 2007 klo 6.10
Käikäle? ;-)
Ilkka, mietin lähinnä sitä, että mistä on tullut se käytäntö, että ruutuja voi valita monta, kun taas nappeja vain yhden?
Ilkka kirjoitti 12. helmikuuta 2007 klo 7.49
Marjut: Arvelisin, että ruudun ja napin muodon eron sijaan on ollut tarve kehittää vitkuttimet, joiden toiminnallisuudet ovat juuri nuo "valitse yksi" ja "samaa/eri mieltä". Nuohan eivät ihan tarkkaan ottaen ole vastinparit, sillä valintaruudut voivat aivan hyvin esiintyä myös yksittäisinä. Toiminnallisesti radiopainikkeita lähinnä vastaava usean valinnan vitkutin lienee lista, mieluiten avoimena.
Paperilomakkeissahan tuo "rasti ruutuun" on esiintynyt iät ajat, joten sen siirtyminen tietokoneelle ei ole kovin yllättävää.
HTML-merkkausta ei sallita.
Luet Matkalla-blogin juttua "Ruudut ja napit", joka on kirjoitettu 11. helmikuuta 2007 aiheesta Käytettävyys.
Edellinen juttu: Pahimmat mokat
Seuraava juttu: Kirjoitettu sana, liikkuva kuva
© 2006-2007 Matkalla.org - RSS - Atom - Powered by Movable Type - Kotipesän tarjoaa Kotisivut.com