Matkalla

Hyvästit oppiäidille

22. toukokuuta 2007

Pari päivää sitten opin Purse Lip Square Jaw -blogista, että Mary Douglas, brittiläinen antropologi, on kuollut kunnioitettavassa 86 vuoden iässä. Suurelle yleisölle Douglas on varmasti nimenä tuntematon, mutta minä vihreänä sosiologin alkuna gradua vääntäessäni pänttäsin useammankin yön hänen teoksiaan. En tainnut ihan kaikkea ymmärtää, enkä enää paljoa muista, mutta vaikutuin.

"Miksi multa on likaista, jos se on olohuoneen lattialla, ja miksi multa ei ole likaista, jos se on kukkapenkissä? Mullan koostumus tai bakteeri­pitoisuus ei muutu matkalla puutarhasta parketille. Miksi on romanttista rakastella tyttöystävänsä kanssa, mutta iljettävää rakastella äitinsä kanssa? Miksi heitän pois leivän, jossa huomaan homepilkun juuri kun olen levit­tämässä sille aurajuustoa? Ja toisaalta: miksi kiinalaiset ja suomalaiset pistelevät hyvällä ruoka­halulla poskeensa sianlihaa, jota juutalaiset ja muslimit pitävät iljettävänä? Miksi käärme maistuu Kantonissa, mutta ajatuskin Sipoon metsässä tavatun kyyn paistamisesta etoo?"

(Pöytälaatikko@yrttimaa.net: Kulttuuri, lika ja magia - Mary Douglas ja asioiden taksonomia)

Tällaisia asioita Douglas käsitteli, siis pyhän ja epäpuhtaan suhdetta, rituaaleja, symboleja, ja oli erityisen kiinnostunut asioiden luokittelusta. Niin ikään hän piti kulttuuria yhteisön, ei yksilön kulttuurina. Mitä tästä kaikesta on jäänyt käytettävyystyöläisen käteen? Arjessa Douglasia ei muista, mutta kummasti sitä työssään silti asioita luokittelee ja yhteisöllisyyttä tutkii.

Havaintoja, Sosiaalinen media

Kommentit

Kommentoi!

HTML-merkkausta ei sallita.