Pääsisältöön

Matkalla

Kakkosen kyydissä

4. toukokuuta 2007

Ihmisillä on mielipiteitäTuskin olin ehtinyt eilisestä blogimiitistä (jutussa linkitykset liki kaikkiin paikalla olleisiin, siksi minä en edes yritä laittaa niitä tähän), naurusta kipeistä vatsalihaksista (kiitos vaan, Kari ja Sami) ja Web2.0-övereistä selvitä, kun aamulla tie jo vei seuraavaan sosiaalisen median häppeningiin, nimittäin SWbusiness Cafén aamukahvi-ilotteluun otsikolla Helppoa rahaa? - Sosiaalisen median liiketoimintamallit.

Edellisen illan vuolaan keskustelun yhä velloessa mielessä tuntui siltä, ettei paikalle kokoontunut posse tiennyt sosiaalisesta mediasta tuon taivaallista, koska tilaisuuden alkuun oli varattu runsaasti aikaa naamatusten tapahtuvaan verkostoitumiseen, johon vielä ihan ääneen kehotettiin. Hei, verkossahan se yhteisöllisyys tapahtuu! Vai oliko tarkoituksena hankkia Elämä 2.0? Paikalla oli vain muutama asialle vannoutunut [nörtti], jotka istuivat kukin omissa nurkissaan läppäreitään/kännyköitään tuijotellen, mitä ilmeisimmin tiukasti jaikuten/blogaten. Mietin sitäkin, että onko sosiaalinen media ryhmätöitä, fläppitauluja ja paksuja tusseja?

Ei vainen, puhujat olivat päteviä ja aiheet hyviä, mutta ainakin minulle jäi se käsitys, ettei sosiaalisella medialla ihan tuosta vain rahaa aleta vuolla. Aika paljon asioita on puhtaan sattuman varassa, ja vaaditaan jo melkoista bisnesvainua ja oraakkelin ominaisuuksia, että se pystyttäisiin riihikuivaksi muuttamaan.

Kahvi 2.0 teki kuitenkin terää. Taisin olla aika väsynyt.

Lounaspuuron ääressä kahlattu Tietoviikko tiesi sekin kertoa, että ainakin Nokialla web2.0 tulee ja pelastaa jopa epäergonomisen toimistotyöläisen:

"Sekä fyysiseen että virtuaaliseen työympäristöön on [Nokian tietohallintojohtaja John] Clarken mukaan kiinnitettävä jatkuvasti huomiota: miten ihmiset istuvat ja jakavat kokemuksiaan, millainen on kokoustila, miten he käyttävät tietokoneitaan? Web 2.0:ssa on löydettävä balanssi potentiaalin ja rajoittamisen välillä. [...] Innovatiivisuutta ei Nokiassa siivitetä siten, että tietty osa työajasta pyhitettäisiin 'leikkimiseen'. Ennemminkin päämääränä on Clarken mukaan luoda työympäristö, joka mahdollistaa jatkuvan ideoinnin ja innovoinnin. 'Haluamme ympäristön, jossa ideat syntyvät mahdollisimman luonnostaan. Web 2.0:ssa ei ole kyse sovelluksista vaan sosiaalisesta verkostoitumisesta.'"

Social action in a book
Matalalento jatkui Esko Kurvisen väitöstilaisuuteen ihmettelemään sosiaalista vuorovaikutusta tietoyhteiskunnassa, mutta siinä vaiheessa alkoi yhteisöllisyys jo painaa sosiologin silmissä aika tavalla. Aihehan on tavattoman mielenkiintoinen: väitöskirjan tavoitteena kun on ymmärtää paremmin, miten ihmiset käyttävät vuorovaikutteisia tuotteita, ja yhdistää sosiologisen vuorovaikutustutkimuksen periaatteita, käsitteitä ja työtapoja uusien tuotteiden käyttäjäkeskeiseen suunnitteluun. Siispä kirja kainaloon ja lukemaan.

(Pahoittelut otsikosta, Kari. Tai ei sittenkään. :-)

Blogit, Sosiaalinen media, Tietoyhteiskunta

Kommentit

Tero Heiskanen kirjoitti 4. toukokuuta 2007 klo 16.52

Onkohan Kurvisen väikkäri saatavissa sähköisesti? Edes osa väikkäriä?

Marjut kirjoitti 4. toukokuuta 2007 klo 17.57

Ei taida olla. Rahalla saa ostaa.

Sami O kirjoitti 4. toukokuuta 2007 klo 18.56

Eiliseen voi vain todeta, että "Don't ping my cheese with your bandwidth"

tuo Kurvisen työ vaikuttaa mielenkiintoiselta

rns kirjoitti 4. toukokuuta 2007 klo 21.43

No nyt ovat sitten kaikki muut samasta työhuoneesta väitelleet paitsi minä :-(

Revipäs, M, mua virtuaalihihasta seuraavan blogimiitin alla.

Marjut kirjoitti 5. toukokuuta 2007 klo 6.47

Eiku väikkäriä väsäämään! Ja juu, lupaan repiä hihastasi. :-)

rns kirjoitti 5. toukokuuta 2007 klo 10.12

Ei se oikein synny noin niin kuin harrastuksena... Olen jo oikeastaan luovuttanut sen suhteen, joskin aineisto menee kyllä hukkaan. No, katsotaan, missä olen marraskuun jälkeen.

Marjut kirjoitti 5. toukokuuta 2007 klo 13.22

Tiedän mitä tarkoitat - vähän samaa painetta on täälläkin.

Kari Haakana kirjoitti 5. toukokuuta 2007 klo 14.12

Kakkonen on ykkönen.

irmeli S kirjoitti 5. toukokuuta 2007 klo 23.00

Ha haa, olen nähnyt sosiaalisen median toimivan.

Olin luennoimassa Kehä III n ulkopuolella ja menin ajoissa luentosaliin. Siellä istui kaksi kaveria eri puolilla salia, sali oli muuten tyhjä. He naputtelivat läppäreihinsä tekstiä. Ensin toinen kirjoitti, lopetti, toinen naputteli hetken ja nauroi, naputteli taas lisää ja kohta toinen nauroi ja tätä he jatkoivat kunnes luento alkoi.

Siinä se sosiaalinen media oli yksinkertaisimmillaan.

Kommentoi!

HTML-merkkausta ei sallita.

Luet Matkalla-blogin juttua "Kakkosen kyydissä", joka on kirjoitettu 4. toukokuuta 2007 aiheesta Blogit, Sosiaalinen media, Tietoyhteiskunta.
Edellinen juttu: Tyhjä
Seuraava juttu: Sosiaalinen asuntokauppa

© 2006-2007 Matkalla.org - RSS - Atom - Powered by Movable Type - Kotipesän tarjoaa Kotisivut.com