29.1.2004
Tunteelliset koneet
Käytettävyystaata Donald A. Normania on haastateltu otsikolla Why Machines Should Fear, eli juttua piisaa Normanin vastikään julkaistun Emotional Design -kirjan tiimoilta. Kirjan ja haastattelun kantavana ajatuksena on, että positiivisia tunteita herättävät esineet toimivat paremmin; toisin sanoen käyttäjän kokemuksella on suuri merkitys siihen, kuinka käytettävältä jokin kapistus tuntuu. Mutta Normanille se ei riitä - koneillakin pitäisi olla tunteita: "I'm not saying that we should try to copy human emotions," Norman elaborates. "But machines should have emotions for the same reason that people do: to keep them safe, make them curious and help them to learn." Normanista olisi mukavaa, jos vaikkapa hänen pölynimurinsa ymmärtäisi pelätä korkeita paikkoja niin, ettei kuukahtaisi alas portaikossa.

En ihan heti osta ajatusta tunteellisista masiinoista, mutta käyttäjän kokemuksen merkitystä sen sijaan saan ihmetellä päivittäin. Kaikilla on varmasti jokin kapine, joka ei tosiasiassa ole maailman käytännöllisin, saati käytettävin, mutta joka jostain syystä herättää niin lämpimiä tunteita, ettei kehnokaan käytettävyys haittaa. Vastaavasti on kyllä myös sellaisia värkkejä, joiden tuotekehitykseen on pistetty vino pino euroja, mutta jotka silti saavat aikaan vain kirosanoja. Oma musta aukkoni sijaitsee jokaisen kännykän takakuoressa: en ole vielä kertaakaan onnistunut sim-kortin asentelussa ilman tuskanhikeä ja avunhuutoja. Säälittävää. Ja sitten on niitä esineitä, joilla ei ole kerrassaan mitään muuta funktiota elämässä kuin tuoda hyvää mieltä. Kertoisin kyllä teille tarkemmin pörisevästä porsaastani, mutta sanat eivät kertakaikkiaan riitä sitä kuvaamaan. :-)

Unettavaa
Tira paljastaa olevansa leffanukkuja: join the club! Nukkumistakin varmemmin elokuvan tylsyysmittarina toimii haukottelun alkamisen ajankohta: ihan keskinkertainenkin elokuva voi repiä leukoja viimeistään tunnin kuluttua alkamisesta. Tutut leffaseuralaiset osaavat jo ennustaa mielipiteeni elokuvasta juuri tämän perusteella: nollan haukotuksen leffa on Tapaus isolla T:llä. Nukahtanut olen todistettavasti katsoessani ainakin Minun Afrikkaani ja Berliinin taivaan alla. Englantilaisesta potilaasta jaksoin alkutekstit ennen luovuttamista. Ja sitten on tietysti koko joukko elokuvia, joiden aikana olisi toivonut nukkuneensa hyvin sikeästi ja mielellään vielä omassa sängyssä.

Tänään meillä on huonoja uutisia
No perkule, viimeisin Markkinointi ja Mainonta -lehdykkä paiskaa naamalle parikin huonoa uutista. Ensinnäkin WSOY:n vaihtoehtoisemman kulman kustannusyksikkö Johnny Kniga köhii, ja sitten vielä menevät lopettamaan sunnuntai-iltojeni ilon, Yokotain. Mahtaako tilalle tulevan Arto Nybergin tinttitöyhtö innostaa samalla tavalla?

28.1.2004
Sosiologin kaukokaipuu
Nykyisen työn tiimellyksessä olen taas hämärästi muistanut sosiologijuureni, ja kun siihen yhdistää viime aikoina lievästi takaraivossa suhisseen kaukokaipuun, tuli sosiologien postilistalta namu suoraan syliin: EPG Prague 2004 Conference. Kevät Prahassa hyvän tekosyyn varjolla! Konferenssi Michna Palacessa! Jo pelkkä esittelysivusto tsekkiläistä tunnelmaa tihkuvine kuvituksineen tuntuu riittävältä syyltä pistää osallistumisilmoitus heti menemään - konferenssin sisältö kun on aika ympäripyöreää ja maailmojasyleilevää, niin kuin tapana on.

No, tosiasiassa saan mitä ilmeisimmin tyytyä lukemaan Prahablogia. Mikä ei ole ihan huono vaihtoehto sekään.

26.1.2004
Karkkia sielulle ja silmille
Mitä tekee väsähtänyt kansalainen kepoisen 12 tunnin työpäivän jälkeen? Lukee blogit. Pistää merkille netinparantaja McGovernin viimeisimmän valistuksen sisällön merkityksestä ulkoasuun verrattuna ja vetää heti viivan blogosfäärissä miedosti velloneeseen keskusteluun samasta aiheesta. Minä suosin pääsemistä suoraan asiaan, ja jos ulkoasu vielä miellyttää silmää, niin sehän on pelkkää plussaa. Kärpäsenkakkafontit ja ikuisuuden latautuvat härpäkkeet saavat nostamaan kytkintä alta aikayksikön. Sisältöpuolella saman tempun tekee myös aprikointi omasta tai toisten sijoituksista blogien top-listalla, sillä jotenkin vain en ymmärrä miksi tässäkin kohdassa tarvitaan arvojärjestystä ja miksi se on joillekin niin kovin tärkeää.

25.1.2004
Matkalla jumboksi
Suomi ja Suomen naiset saivat eilen mitä halusivat, siis Siltsun euroviisuehdokkaaksi, joka tulee epäilemättä jälleen kunnioittamaan suomalaisia euroviisuperinteitä. Ei siinä kuulkaa onnen itku auta maailman markkinoilla, eikä se, vaikka viisuosallistuminen olisi kuinka ollut aina elämää suurempi haave. Jos on huono biisi niin on.

Tähdennän vielä: mulla ei ole kerrassaan mitään Sillanpäätä vastaan, vaan päinvastoin tykkään äijästä siinä määrin että levyjäkin löytyy hyllystä. Mutta se kyllä närästää, että äänestetään kisoihin idoli eikä biisiä; näissä skaboissa kun se marssijärjestys on toinen. Kotimaan suksee ei taida suuremmilla areenoilla painaa - sillä on tasan yhtä paljon merkitystä kuin tällä minun mielipiteelläni tässä. :-)

24.1.2004
Elämää toisaalla
Näinä Mars-hurmoksen päivinä Jonna ja Lasse Kurki soittivat osuvasti Radio Helsingissä Carpentersin vanhan Calling Occupants Of Interplanetary Craft , jonka, eh, avaruusefektit jaksavat hymyilyttää.

Calling occupants of interplanetary craft
Calling occupants and interplanetary ultra-emissaries

We've been observing your earth
And one night we'll make a contact with you

We are your friends

Calling occupants of interplanetary craft
Calling occupants of interplanetary, quite extraordinary craft

23.1.2004
Korkeaa teknologiaa
Jos on tarvetta opastaa ulkomailla asuvaa tuttavaa suomalaisen huipputeknologian saloihin, tai perehtyä siihen vaikka itse, on nyt julkaistu tämän vuoden High Technology Finland -sivusto - ja kirja: "High Technology Finland is dedicated to profiling the latest developments across the entire Finnish high-tech spectrum – from mobile communications and specialist software to advanced processes and materials and sustainable energy."

22.1.2004
Blogipersoona
Se vanha persoonallisuustesti väitti minun olevan mallia INTJ, mutta toisin on blogimaailmassa: My Bloginality is ISTJ!!!

As an ISTJ, you are Intraverted, Sensing, Thinking, and Judging. This makes your primary focus on Introverted Sensing with Extraverted Thinking.

This is defined as a SJ personality, which is part of Carl Jung's Guardian (Security Seeking) type, and more specifically the Inspectors or Duty Fulfiller.

As a weblogger, you may will have a dependable form of posting. You may be more likely to be judgementatal toward others who aren't as dependable. You may get taken advantage of in group situations because you are known as not being able to say no. Because of your respect for facts and information, you may need multiple blogs to keep all of the information sorted in your head.

21.1.2004
Iltojen ratoksi
Jokin logiikkahan siinä on, että tämä aparaatti osaa hommansa: Guess the Dictator or Television Sit-Com Character.

Satujen sankarit
En ole koskaan ymmärtänyt sen paremmin Pikku Prinssin, Lokki Joonatanin, Nalle Puhin tai edes muumien päälle, vaikka kaikki ne hyllyssä pölyttyvät, joten oli pakko tehdä tämäkin testi:

You are the snake.

Saint Exupery's 'The Little Prince' Quiz.
brought to you by Quizilla

Tarkemmin kun ajattelen, niin mulle melkein ainoa sympatiaa herättävä edes jollain tasolla filosofiseksi laskettava hahmo on Ressu. Ja Ressun persoonista etenkin Jakke Jäyhä.

19.1.2004
Uusiutunut Tampasteri
Kas, Tampere on uusinut kotisivunsa. Päällimmäisenä jää hyvä maku suuhun, eikä auta sen enempää hutkia, koska työ on vielä kesken. Erityismaininta on kuitenkin annettava tiedotteesta löytyvälle kultajyvälle: "Muun muassa vanhasta organisaatiokeskeisestä lähestymistavasta on siirrytty entistä enemmän palveluiden esittelyyn." Hyvä! Muutama muukin kaupunki voisi tehdä saman tempun. [via Kari T.]

18.1.2004
Tavattavissa kaiken aikaa
TheFeature: Location-aware Devices, Privacy, and UI Design: "If we are going to walk around with devices that tell the world where we are, will there be an 'off' switch? Will that switch be easy to locate and use? And, perhaps most important, will the default position for the privacy switch when the devices are shipped from the factory be set for 'off' or 'on?'"

Paikantaminen on pop. Mutta kuka haluaa olla paitsi tavattavissa, myös löydettävissä kaiken aikaa, vaikka omistaisikin matkapuhelimen? Tätä puidaan artikkelissa, jossa pohditaan myös sitä, voitaisiinko hyvällä käyttöliittymäsuunnittelulla taata yksityisyyden säilyminen. Toisin sanoen: mikäli laitteen käyttöliittymä on riittävän käytettävä, voi paikantamisen asteen määritellä helposti, jolloin omasta yksityisyydestään myös huolehtia paremmin. Erityisen kiinnostava on ajatus siitä, että kännyköitä voisi käyttää vähän messengerin tai icq:n tapaan niin, että tavoittamista yrittävälle voisi kertoa jollain ennalta määritellyllä viestillä onko puhelimen omistaja mahdollisesti huonolla tuulella, kiireinen tai vaikka palaverissa. Mielenkiinnolla odotan tulevia puhelinmalleja ja etenkin sitä, että puhelinten suunnittelussa otettaisiin enemmän huomioon myös meitä, joille puhelin on ensisijaisesti yhteydenpito- eikä peliväline...

Eurokuraa
No eipä tuonut helpotusta euroviisuahdistukseen eilinenkään alkukarsinta. Eihän tässä uskalla edes ajatella minkälaisia olivat ne viisut, joita ei mukaan kelpuutettu. Tasapaksusta viisujöötistä korvaan tarttui oikeastaan vain ex-nylon Jonnan biisi Like believers do, eikä siinäkään nyt ollut hurraamista. Huhhuh.

17.1.2004
Pätkätöiden ihanuus ja kurjuus
Tuoreessa Ylioppilaslehdessä puidaan pätkätöitä, tai uutta työtä otsikolla Uuden työn veltot sankarit. Juttua varten on haastateltu vastikään aiheesta kirjan julkaissutta Tampereen yliopiston dosentti Jussi Vähämäkeä, jonka mukaan "epävarma, projektinomainen ja toimenkuvaltaan epämääräinen työ on nykyään normi, joka koskettaa niin ylintä johtoa kuin perinteistä duunariakin." Uuden työn tekijät nimetään kuhnureiksi, joilla jo tekeillä olevan projektin aikana on toinen jalka oven välissä ja katse tähyilemässä muihin maisemiin. Hmm, kuulostaapa tutulta.

Homma varmasti toimii ja verkostot kasvavat näin niin kauan, kun töitä tehdään siinä maailmassa, jossa kaikki tunnustavat samaa ideologiaa. Mutta jos vuosien kuhnuroinnin jälkeen sattuisi käymään vaikka niin, että turvallinen työpaikka esim. julkisella sektorilla alkaisi kiinnostaa, niin voisin kuvitella, ja tiedänkin, vanhemman polven työnantajan olevan hyvinkin kiinnostunut/ihmeissään polveilevasta ja mittavasta cv:stä. Lyhyet työsuhteet kun eivät aina ole oma valinta, eikä pätkätöissä taatusti ole hohtoa, jos elämää haluaisi rakentaa vähän kaukonäköisemmin kuin puolen vuoden sykleissä. Ja toisaalta: entä jos työnantaja sattuu olemaan samaa ikäpolvea, ja suorastaan odottaa, että alaiset ovat jatkuvasti ajan hermolla ja antavat kaikkensa 24-7?

Niin ikään hassua on, että kuhnuri-mentaliteetti yhä liitetään IT-alan tunnusomaiseksi piirteeksi, kun suurin hype on jo kauan sitten menneen talven lumia. Kaikki alalla olevat kun tuskin automaattisesti viettävät, saati että sitä edes haluaisivat, laatuaikaa työpaikalla vuorokauden ajoista piittaamatta kokista ryystäen - kyllä se arki on rantautunut uusmediapajoihinkin. Pääartikkelin kylkiäisessä toimittaja on päässyt kurkistamaan ex-kollegojen innovointipäivään, jossa sentään kaiken näennäishässäkän keskeltä kuuluu järjen ääni: "Aikaisemmin it-ala oli sellaista epämääräistä hälinää, mutta nykyään työ on aika selkeää. Webbisaitin rakentaminen on periaatteessa ihan samanlaista kuin traktorin kokoaminen", sanoo AD. Ja liekö vanhenemista vai mitä, kun omiin korviini parhaimmalta kuulostaa tämä toteamus: "Työstään voi pitää, mutta ei sitä tarvitse rakastaa. Ei edes it-alalla."

16.1.2004
Merkillepantavaa
Töissä on pitkästä aikaa järisyttävä kiire, asiakas on vaativa ja deadline tiukka, aurinko paistaa ja minähän taidan pitää tästä!

13.1.2004
Käytettävyyttä männävuonna ja tulevana
Katsaukset menneeseen ja luotaukset tulevaan jatkuvat. Ansiokas ja asiallinen Boxes and Arrows käy läpi viime vuodelle tehtyjä ennustuksia käytettävyyden saralla, kertoo kuinka ne toteutuivat ja kuulostelee ammattilaisten lupauksia tälle vuodelle. Karkeasti ottaen näyttää siltä, että viime vuodelle tehdyt ennustukset toteutuvat odotettua pidemmällä aika-akselilla, mutta ihan metsään ei tainnut mennä yksikään. Ammatillisessa mielessä minä voisin luvata, että aion kehittää tänä vuonna rutiineista taidetta ja virittää prosessit sellaiseen kuntoon, että osaan ne unissanikin.

Käytettävyyteen ja sen suunnitteluun liittyy kuitenkin monesti varsin rajalliset resurssit, joita käsitellään viikon toisessa artikkelissa. Käytännön esimerkkinä esitetään Ikean periaate, jonka mukaan "hintalappu suunnitellaan ensin", eikä sen tarvitse välttämättä merkitä suunnittelijan turhautumista: "In the same way, good online experience design must accommodate real-world limitations. From a purely practical perspective, this approach ensures that the system can be built and supported effectively. I have also found, though, that it is quite liberating to stop striving for some imaginary ideal design, and to strive instead for the best user experience that can be achieved with the available resources. In this mindset, limitations become creative challenges rather than frustrating barriers to the 'right' design. - - When resources are limited, the design must be optimized to make the best use of all resources as well." Hyödykäs artikkeli kaikille rajallisten resurssien kanssa kamppaileville.

Tiede ja valta verkossa
Valtakunnan pääuutislehti ilahduttaa tänä aamuna lukijoitaan peräti kahdella (verkossa maksullisella) internet-aiheisella artikkelilla. Paitsi että jutut ovat hyviä, on niiden sisältökin kiinnostavaa. Uutisoimalla presidentin kotisivujen kevätsiivouksesta saadaan samalla kerrottua myös ihailtavan kansantajuisesti siitä, mitä se verkkosivujen tekeminen käytännössä onkaan ja minkälaista osaamista siihen tarvitaan: "Sivustojen tekemiseen tarvitaan myös viestinnän osaajia, humanisteja ja jopa sosiaalipsykologeja, kun halutaan luoda yhteisöllisyyttä", sanoo jutussa haastateltu mediatutkija Minna Tarkka.

Päivän toisessa verkkojutussa käsitellään tieteen siirtymistä verkkoon. Jutun mukaan kaikki tärkeimmät tiedelehdet joko ilmestyvät verkossa vuoteen 2010 mennessä, tai heittävät lusikan nurkkaan. Tällä hetkellä verkossa ilmestyy vain n. 4% lehdistä. Verkossa ilmestymisen etuna on tietenkin paitsi nopeus ja ajantasaisuus, niin etenkin se, että tutkimusten tulokset kenties jossain vaiheessa ovat julkisesti saatavilla. Taannoin verkkolehti PLoSin perustanut Harold Varmus kiteyttää: "On suoranainen skandaali, että julkisilla varoilla rahoitettu tutkimus ei ole julkisesti saatavilla." Näin on!

12.1.2004
Mobiileja visioita
14 mobiilialan pääpomoa kokoontui pari päivää sitten lyömään viisaat päänsä yhteen luodakseen yhteistä visiota mobiilille tulevaisuudelle. Ryhmä työsti raportin, jossa esitellään suosituksia ja toimenpiteitä, joilla varmistetaan EU:n säilyminen johtavana tahona mobiilin viestinnän alalla: "The CEOs foresee a customer-focused environment with rich content and a variety of applications. Easy to use smart devices with broadband capability will be key as well as multiple delivery channels. For mobile communications to continue their success, improvements are needed in the way standards are set and interoperability is achieved. Content development and delivery over different platforms must be supported. Other important issues include spectrum, the need for stronger international co-operation and ensuring that the new regulatory framework for electronic communications supports the development of mobile communications."

Koko uutinen: "3rd Wave Mobile for Europe" - CEOs unite to set out a shared vision for mobile communications.

Kärpäset
Minä en ollut ainoa.

11.1.2004
Yleisön pyynnöstä
Yleisön pyynnöstä: haku. Säätövaiheessa.

Verkkoa oppimisvaikeuksista kärsiville
Piakkoin www-sivuista voidaan tehdä saavutettavia myös oppimisvaikeuksista kärsiville, uutisoi BBC News: "New software that will make websites accessible to people with learning difficulties will go on sale later this year. The software can translate websites using the Rebus symbol system. The system, called Communicate Webwise, automatically turns information on pages into symbols or plain text." Lisää Communicate Webwisesta voi lukea ohjelmiston kehittäjän sivuilta.

Pölyttynyt?
Huomaan olevani vieläkin vanhempi kuin mitä ikävuosista voisi päätellä: se, että kielikorvani parahtaa tuskasta jokaikisen kerran, kun alkaa-verbiä käytetään väärin, onkin reippaasti yli satavuotista perua. Vuonna 1880 näes Setälä määritteli Lauseopissaan, että alkaa on transitiivinen verbi ja vaatii I infinitiivin.

Lienen siis ainakin näiltä osin sisäistänyt koulussa opetetun kieliopin liiankin hyvin. Auli Hakulisen Kielioppi apuna kielestä puhuttaessa -kirjoituksessa kaltaiseni tiukkapipo saa vähän huutia:

"Sain hiljattain kirjeen eräältä kunnallisvaaliehdokkaalta, joka katsoi tärkeäksi kertoa minulle, että ilmaus alkaa tekemään, joka selvästikin on viime aikoina ollut levittäytymässä myös kirjoitettuun kieleen, on 'kielivirhe numero 1'. Hän lienee aikanaan koulussa oppinut, että alkaa-verbi saa seurakseen ensimmäisen infinitiivin latiivin, siis alkaa tehdä, eikä kolmannen infinitiivin illatiivia, mutta hänelle ei ole kerrottu miksi näin on, miksi vaihtoehto kuitenkin on olemassa sangen elinvoimaisena, eikä todennäköisesti myöskään perusteltu virheellisestä muodosta mahdollisesti aiheutuvia haittoja. Niitä tuskin on muita kuin se, että kielioppinsa sisäistäneet kunnon kansalaiset harmistuvat huomatessaan 'virheen' yleistyvän."

Mikäli joku toinenkin tuntee halua päivitellä nykymaailman rappeutuvaa kielenkäyttöä, on Kotimaisten kielten tutkimuskeskus koonnut sivuilleen hesarissa julkaistut Kieli-ikkunat vuodesta 1999 lähtien. Tutkimuskeskuksessa suhtaudutaan kuitenkin aika joviaalisti muuttuvaan ja kehittyvään kieleen (niin kuin pitääkin) - huomattavasti joviaalimmin kuin tämän blogin vääntäjä.

10.1.2004
Sivistyneitä sanoja
Aapo on tehnyt iloksemme sivistyssanatestin, jonka viidellä eri vaikeusasteella pääsee kokeilemaan kuinka hyvin kapulakieli on hanskassa, vaikka "nykyään ainakin niiden liiallista viljelyä pidetään lähinnä typeränä". Huonoiten tiedettyjen joukossa on mm. sellaisia hienouksia kuin abderiitti ja besoaari.

9.1.2004
Asiasta ja sen vierestä
Oulun yliopistossa on tänään tarkastettu Jyrki Pulkkisen väitöskirja e-oppimisen paradigmoista. Tutkimuksessa on tutkittu tutkimista; se liittyy tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön poikkitieteellisen tutkimusalueen jäsentämiseen ja selkiinnyttämiseen: "Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön tutkimusta luonnehtii voimakkaasti välineellinen ja tehokkuutta korostava opetusteknologinen suuntaus, jossa teknologia usein käsitetään arvovapaasti 'vain välineeksi'. Lähestymistavat, joissa ollaan kiinnostuneita tieto- ja viestintätekniikan yhteyksistä laajemmin koulutukseen myös yhteiskunnallisena instituutiona, ovat selvästi edellä mainitun pääsuuntauksen varjossa." Tämä ei yllätä insinöörivetoisessa Suomessamme, mutta sitten kun keski-Euroopassa kovassa nousussa olevat e-oppimisen laajempaa yhteiskunnallista kontekstia syleilevät näkemykset rantautuvat Suomeen, niin kyllä se ääni kellossa muuttuu. Ehkä jo tämän vuosikymmenen aikana.

Eikä tämä nyt mitenkään liity asiaan, mutta pistetään perjantain ja kohta koittavan Idols-finaalin kunniaksi vielä päivän pakollinen testitulos:

7.1.2004
Multitalentti Dickinson
Muutkin lienevät jo huomanneet, että Iron Maiden -nokkamies Bruce Dickinson luo uraa BBC:n radiojuontajana. Netissäkin kuultavana olevissa haastatteluissa saman pöydän ääressä ovat olleet mm. kotoinen Michael Monroemme, Alice Cooper ja Ian Gillan. Eikä siinä vielä kaikki, sillä tällä viikolla suunvuoron saa Kanadan ylpeys ja allekirjoittaneen henkilökohtainen hurahduksen kohde Danko Jones. Jihuu!

Katse eteenpäin
Paitsi että verkkolehdet ja portaalit ovat vuodenvaihteessa pullistelleet yhteenvetoja kuluneesta vuodesta, luodaan joissakin myös katsauksia tulevaan. Good Experiencen kolumnissa esitetään viisi ideaa vuodelle 2004 (en tapa ideoita huonoilla käännöksillä):

1. Organization is the hardest part of user experience work.
2. The big picture is the only picture.
3. Experience is bigger than Web usability.
4. Blogs are just content management systems.
5. Managing one's bits is an increasingly essential skill.

Kustakin ideasta voi luonnolisesti lukea perusteluja ja tarkennuksia itse kolumnista. Etenkin kohta blogeista vaikuttaa aika lailla itsestäänselvyydeltä - sanoisikohan sen joku Suomessakin ääneen? Tai ehkä se ei ole edes tarpeen.

Uusilla urilla
Vaikka alan olla aika harjaantunut työpaikan vaihtaja, on ensimmäinen päivä uudessa paikassa aina Iso Asia. Sen verran kokemusta on kertynyt, ettei enää sinisilmäisesti odota kuuta taivaalta, jolloin ne tähdenlennotkin tuntuvat hyviltä. Hätäpäissäni kuitenkin onnistuin nitomaan sormeeni, joten bloggaaminen on tänään tavallistakin tuskallisempaa.

On muuten ilahduttavaa huomata, miten joissakin paikoissa panostetaan ihan oikeasti perehdyttämiseen. Olen vakaasti sitä mieltä, että jokainen perehdyttämiseen panostettu tunti maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

6.1.2004
Käyttäjä vs. insinööri
Aika hauska vertailu insinööri- ja käyttäjäkeskeinen suunnittelun välillä, suunnittelukohteena kaukosäädin: Engineering Centred Vs User Centred. Vilkaisu omiin kaukosäätimiin paljastaa karun totuuden.

Katse taaksepäin
HFI on koonnut yhteen viime vuoden tärkeimmät löydökset ja tutkimustulokset käytettävyyden saralta: Key Research Findings Related to User-Centered Design. Tuloksia löytyy ainakin 13 eri kategoriasta navigoinnin suunnittelusta mobiililaitteisiin, bonuksena vielä kattava referenssilista.

Niin ikään ia/:ssa listataan viime vuonna ilmestyneet käyttäjäkokemuksen must-kirjat, jotka minäkin olisin toivonut ennättäneeni lukea. Ehkä tänä vuonna? Digital Europe -projektissakin on vielä vuoden viime metreillä julkaistu Making the Net Work: sustainable development in a digital society -kirja, joka luultavasti vaivuttaa monet ruususen uneen, mutta jonka kyllä mieluusti ottaisin hyllyyni lukuvuoroa odottamaan. Taannoiset muuttomieheni saattaisivat kyllä ilmaista vastalauseen tässä kohtaa [köh].

Ja että informaatiotulva olisi täydellinen, tarjosi Zeldman vielä linkin Minnesota Duluthin yliopiston Web Design References -sivustolle, joka sisältää yli 3000 linkkiä www-suunnittelun tiedonlähteille painopisteen ollessa standardeissa ja saavutettavuudessa. Sites & Blogs -listalta löytyy myös suomalaista väriä...

Loppiaisnamu

Mikä blogi sinä olet?

5.1.2004
Jännitys tiivistyy
Kuinka tässä kestää viikon hajoamatta tulevaa Idols-finaalia odotellen? No, kestettävä on ja sitä odotellessa voi vaikka lukea Janin palstaa tai käydä söpöilemässä tipahtaneen Antin sivuilla. Mutta missä luuraa Hanna?

Lisäys: Kiitos valppaan tarkkailijan, löytyihän niitä Hanna-sivustoja ainakin kaksin kappalein. Olkaatten hyvät: Hanna Pakarinen ja hanna.insideofme.net.

4.1.2004
Kissaihmiset
Maailmassa vallitsee tiukka jako kahteen kissa- ja koiraihmisten suhteen (senkin voi testata), joista itse lukeudun ehdottomasti ensimmäiseen kastiin. Mutta mikä kissa olisin? No tietenkin:

Ocicat
The Ocicat is both playful and devoted. She may spring into action on a whim at any moment, or languidly pass an hour away in the lap of a loved one. The Ocicat is happiest with friends and struggles at being solitary for any period of time. Her exotic, no-fuss coat is a breeze to maintain, and looking her best comes easily. Inquisitive by nature, she gets into trouble from time to time. But any trouble is soon forgotten because she is off on a new adventure in a flash!

Leikkisä! Helppohoitoinen turkki! Taidan lisätä nämä määreet ansioluettelooni.

Kaupunkini
Khiloulla on kauniisti linkitetty bloginsa linkkilistassa Kaupunkini - miten voikin vain yhdestä sanasta tulla niin kotoinen olo? Nyt kun uushelsinkiläisyyttäni on kestänyt liki 6 päivää ja asumiskokemusta neljästä eri kaupungista voisin melkein tehdä saman tempun. Enpä ikinä olisi uskonut, että Karjalan kasvatti voisi näin kiintyä likaiseen, kalliiseen, kansoitettuun pääkaupunkiseutuun.

Mutta jos Veeran ja Jannen lailla listailen ja pohdin asuinpaikkojen vetovoimaa, niin kyllä tuo Turku edelleen paikkaansa puolustaa jopa oman sivun verran. Aika on jo saattanut kullata muistot moneen kertaan, mutta vuosittaisista pyhiinvaellusretkistä en silti aio luopua. Minun ja Turun aika koittaa vielä! Sitä odottaessa, juuri nyt haluan asua Helsingissä - kaikesta huolimatta ja juuri siksi.

(Jåå jåå, lopetan tämän nostalgisoinnin tuota pikaa ja palaan taas tiukalle asialinjalle. :-)

Kotona

Tässä heiluu Helsinki, hupaisa pikkukaupunki
Käy täynnä turhaa tohinaa, paisuen, turvoten, horjuen
Se huohottaen opettaa: ei hetkeä hukkaan heittää saa!
Kapitalistin kuvastin kertoo sen: suurin on kaunehin

Tällä erää olen matkalla päätynyt Helsinkiin. Ja jos luoja suo, niin toivottavasti tällä erää edes kutakuinkin pysyvästi.